Miten uniterapeutti itse saa unen päästä kiinni?

Maanantai 29.10.2018 klo 12:16 - Mari Sydänvuori

puunjuuri_ja_lehtia_blogiin.jpgVaihtelevasti.

On luonnollista, että aikuinen ihminen nukkuu välillä hyvin, välillä huonosti. Uniterapeutin työ ei tuo unipulmista vapaata elämää. Myös minä nukun välillä hyvin, välillä huonosti.

Tässä blogissa kerron mitä minä teen nukkuakseni enemmän hyvin kuin huonosti.

Säännöllinen päivärytmi

Minun nukkumiseni riippuu paljolti siitä, miten säännöllisenä pystyn pitämään päivittäisen rytmini. Se tarkoittaa sitä, että menen nukkumaan ja herään suunnilleen samaan aikaan. Korostan sanaa ”suunnilleen”. Nukkumaan menon ja heräämisen ei tarvitse tapahtua eksaktisti samaan aikaan, vaan minun tapauksessani aikaikkuna on noin tunti suuntaansa. Voin selvästi paremmin silloin kun noudatan säännöllistä päivärytmiä.

Iltameditaatio

Meditoin iltaisin ennen nukkumaan menoa 20 – 30 minuuttia. Meditaatiotapani on ns. avoin meditaatio, jota olen opiskellut Juhana Kokkosen johdolla Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Avoimesta meditaatiosta olen kehittänyt itselleni toimivamman version. Itselle sopivan meditaatiotyylin kehittäminen on tehnyt jokailtaisesta meditaatiohetkestä mieluisan keinon rauhoittaa mieli nukkumista varten. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että aina ei huvittaisi meditoida. Ilman meditaatiota en kuitenkaan yleensä saa unta. Muutaman kerran olen joutunut meditoimaan keskellä yötä, kun illalla en viitsinyt ja se kostautui valvomisella.

Lisää meditaatiosta blogissani Olen kärsimätön meditoija.

Jalkojen kylmentäminen

Valelen jalkojani kylmällä vedellä nilkoista alaspäin muutaman minuutin ajan ennen yöpuulle menoa. Jalkojen valelu kylmällä on vanha jooginen keino houkutella unta. Ilman jalkojen kylmentämistä ne kuumenevat sietämättömän kuumiksi heti alkuyöstä enkä saa unta. Näin käy myös talvella, joten valelen jalkani kaikkina vuodenaikoina. Sängyssä peittelen kylmät jalkani hyvin.

Korvatulpat

Minulla on kaksi kissaa, jotka naukuvat aamuöisin. Iän myötä uneni on myös käynyt herkemmäksi ympäristön äänille. Olen joutunut opettelemaan korvatulppien käytön. Korvatulpissa on isoja eroja eivätkä ne ihan halvimmat keltaiset pötkylät pysy ainakaan minun korvissani. Itse käytän apteekista ostettuja korvatulppia (malli ”1100P”). Aluksi korvatulpat voimistivat hengityksen äänen oudon suureksi pääni sisällä. Totuin siihen kuitenkin nopeasti.

Kofeiini

Herkkuani ovat raakakaakao, tumma suklaa ja hyvät mustat teet. Kaikissa niissä on paljon kofeiinia. Nautin niitä kohtuudella ja viimeisen kupin viimeistään klo 15, jotta ne eivät haittaa nukkumista.

Kirkasvalo

Syksyn pimeimpinä aikoina kärsin kaamosväsymyksestä. Minulla kaamosväsymys johtaa paitsi jatkuvaan väsymykseen, niin myös liikunnan vähenemiseen ja sokerin kulutuksen lisääntymiseen. Käytän aamuisin kirkasvaloa marraskuusta tammikuulle. Sillä on ratkaiseva merkitys jaksamiseeni pimeään vuodenaikaan.

Huolien jakaminen

Elämääni kuuluu ajoittain vastoinkäymisiä ja huolia, jotka uhkaavat yöuniani. Olen ottanut tavakseni puhua niistä läheisille, jotta ne eivät pääse paisumaan päässäni yön tunteina. Olen myös herkkä hakeutumaan ammattimaisen keskusteluavun piiriin, jos tarve vaatii.

Rakastan sänkyä

Rakastan nukkumaan menoa. Rakastan pujahtaa peiton alle iho kananlihalla ja nauttia hitaasti leviävästä lämmöstä kehossa. Sänky on minulle pyhä paikka. En vie sänkyyn kännykkää tai muita elektronisia laitteita. En myöskään tee läksyjä sängyssä enkä lue mitään mikä voisi huolestuttaa tai jännittää minua. Mennessäni sänkyyn katkaisen yhteydet ulkomaailmaan sekä konkreettisesti että henkisesti. Sänky on minulle turvavyöhyke, jonka sisällä olen velvollisuuksista ja huolista vapaa.

Valitsen luopua

Olen valinnut luopua monista asioista hyvän unen vuoksi. Ei ole muodikasta sanoa näin. Ei ole muodikasta sanoa, että ihmisen täytyy tehdä valintoja nukkuakseen hyvin. Valintojen tekemiseen kuuluu luopumista. Luopumalla jostakin teen tilaa jollekin. Annan pois jotakin, jotta voin ottaa vastaan jotakin itselle tarpeellisempaa.

Minä olen luopunut jokapäiväisestä television katselusta ja somettamisesta. Minulla ei ole ollut televisiota ainakaan 10 vuoteen. Netin kautta katson elokuvan kerran viikossa tai harvemmin. Facebookissa käyn ehkä kerran viikossa ja silloinkin hyvin lyhyesti. En viihdy Facebookissa enää. Tämä on paljon sanottu ihmiseltä, joka on ollut tiukasti FB-koukussa. Elämässäni on huomattavasti enemmän psyykkistä tilaa ilman Facebookia. Käytän ainoastaan WhatsUpp-sovellusta.

Mitä sitten olen saanut luopumalla? Iltojen rauhoittaminen on parantanut selvästi kykyäni nukahtaa ja pysyä unessa aamuun asti. Keskittymiskykyni on parantunut, mikä mahdollistaa kirjojen lukemisen nautiskelevalla ja hedelmällisellä tavalla. Sairaanhoitajan opintoni ovat sujuneet hyvin, koska kotitehtäviä tehdessäni some tms ei harhauta tai pirstaloi huomiotani. Harvoin katsotut elokuvat tuntuvat paljon merkityksellisemmiltä kuin jos katsoisin kaikenlaista kaiket illat. Käytän myös aikaa valitessani elokuvan katsottavakseni. Nautin katsomastani enkä vain tuijota ruutua. Jos leffa osoittautuu huonoksi, lopetan sen katsomisen heti. En käytä aikaani huonon katsomiseen ”nollatakseni” itseäni.   

Aina ei mene kuin Strömsössä

Kaiken tässä kirjoitetun lisäksi on todettava, että aina ei uni tule tai herään keskellä yötä. Silloin armollisuus itseä kohtaan ovat tärkeitä. Lohduttaudun sillä, että selviän seuraavasta päivästä myös väsyneenä. Minun ei tarvitse olla parhaimmillani, jos olen nukkunut huonosti. Päivä valkenee joka tapauksessa, vaikka en saisikaan optimaalista määrää unta.


Lopuksi

Noudatan tässä kuvattuja asioita noin viitenä päivänä viikossa. Sen verran voin joustaa eikä unirytmini kärsi oleellisesti.

On normaalia, että aikuisen ihmisen uni vaihtelee. Normaali-unisuus on sitä, että elämässä on selvästi enemmän hyvän unen jaksoja kuin huonon unen jaksoja. Nukkumisensa laatua kannattaa arvioida pidemmillä aikajaksoilla, esimerkiksi 2 – 3 kuukauden kokonaisuuksina. Jos unettomuus heikentää elämänlaatua useita viikkoja häiritsevästi, kannattaa hakea apua.

Jos tykkäsit tästä kirjoituksesta, niin Sinua voi kiinnostaa myös: Uniterapeutin univelkakriisi


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: unettomuus, keinot unettomuuteen

Uniterapeutin univelka-kriisi

Perjantai 5.10.2018 klo 16:59 - Mari Sydänvuori

sairaanhoitaja_sivupalkki.jpgPääsin sairaanhoitajan opintoihini kuuluvaan harjoitteluun Porvoon sairaalan psykiatriselle (suljetulle) osastolle, ja se päättyi viikko sitten. Viikoittainen harjoitteluaikani oli 40 tuntia kuuden viikon ajan. Harjoittelu oli erittäin antoisa ja opettavainen. Jälkikäteen ajateltuna tein kuitenkin joitakin huonoja ratkaisuja, jotka heikensivät hyvinvointiani ja jaksamistani. Syntyi oravanpyörä, joka sai vauhtia riittämättömistä yöunista ja stressistä.

Harjoittelupäiväni alkoivat yleensä klo 7. Asun Vantaalla, joten minun oli herättävä viimeistään klo 5, jotta olin ajoissa osastolla. Sitä ennen olin ruokkinut kissat, syönyt aamupalaa ja ajanut autolla Vantaalta Porvooseen sekä vaihtanut työvaatteet ylleni.

Yöuneni jäivät 6 – 7 tuntisiksi, mikä on minulle aivan liian vähän. Elämän ollessa intensiivistä (kuten harjoitteluiden aikana) unentarpeeni on runsasta, 9 – 10 tuntia per yö. Jotta tällaiset määrät unta olisi toteutunut harjoitteluni aikana, olisi minun pitänyt mennä nukkumaan jo klo 20. Näin ei todellakaan tapahtunut.

Vapaapäivinä nukuin univelkoja pois, mutta niitä kertyi aina nopeasti lisää. Noin neljän viikon jälkeen oikeaan ohimooni tuli pistemäinen, poraava päänsärky, joka jomotti harjoitteluni loppuun asti. Työpäivien jälkeen otin iltapäivänokosia, mutta ne eivät korvanneet huonoja yöunia. Liikunta alkoi olla mahdotonta, ja ennen niin mieluisista jumpista tuli sietämättömän raskaita. Suklaatakin alkoi mennä enemmän kuin ennen ja huomasin ruuansulatukseni hidastuneen. Stressinsietokyky heikkeni ja aloin miettiä potilaiden asioita myös kotona. Unen laatu pinnallistui kevyeksi ”koiran uneksi”. Edes minulle niin mieluinen jokailtainen meditaatiohetki ei enää auttanut.Aamulla kellon soidessa vannoin meneväni illalla ajoissa nukkumaan, mutta useimmiten se kuitenkin venyi. Iltaisin halusin viettää myös jonkinlaista vapaa-aikaa, joten en malttanut mennä ajoissa nukkumaan.

Harjoitteluni loppui viikko sitten. Sen jälkeen olen nukkunut pitkiä, 10 tunnin yöunia ja iltapäivänokoset päälle. Aluksi uni oli aika pinnallista, sillä keho ja mieli eivät osanneet heti jarruttaa vaikka siihen oli mahdollisuus. Rauhoitin olemustani meditoimalla hieman pidempään kuin yleensä. Kaivoin kirkasvalolampun helpottamaan aamuja. Kiinnitin huomiota kofeiinipitoisten juomien käyttöön, joka hieman ryöstäytyi harjoittelun aikana.

Minulla meni viikko ennen kuin aloin huomata itsessäni palautumisen merkkejä. Yöuni on nyt syventynyt ja pidentynyt niin, että en tarvitse enää iltapäiväunia. Huomaan olevani pirteämpi ja luovempi. Jaksan taas liikkua ja tehdä muutoinkin hyviä valintoja esimerkiksi jääkaapilla.

Minulla tuo stressaava aika kesti vain 6 viikkoa. Silti se rapautti hyvinvointiani ja aloin voida huonosti. Monella asiakkaallani univelkakriisi on tässä kuvattua huomattavasti suurempi. Silloin tarvitaan myös järeämpiä toimia psykofyysisen olon vakauttamiseksi.

Olen pohtinut minkälainen mahtaa olla minun työaikani sitten kun valmistun sairaanhoitajaksi. Harjoittelut ovat antaneet realistista kuvaa siitä, mihin omat voimani riittävät. Minulle paras tapa tehdä töitä on jonkinlainen osa-aikatyö, johon yhdistän joustavasti yrittäjyyden. Osa-aikatyön tekemiseen on sairaanhoitoalalla onneksi hyvät mahdollisuudet. Lisäksi minulla on vuosien kokemus yrittäjyyden yhdistämisestä palkkatyöhön tai opiskeluihin.

Olen hyvin onnekas, kun voin suunnitella tulevaisuutta osa-aikaisena palkkatyöläisenä ja jättää tilaa itseni hoitamiseen. Monelle muulle se ei ole mahdollista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aikuisten Unikoulu, uniterapeutti, uniterapia, apua unettomuuteen

Alkuaikojen Unikoulussa paasattiin kofeiinista ja annettiin läksyjä

Sunnuntai 11.3.2018 klo 11:23 - Mari Sydänvuori, uniterapeutti

AikuistenUnikoulu5vuotta.jpgEnsi torstaina (15.3.) tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun sain Patentti- ja rekisterihallitukselta Aikuisten Unikoulun® tavaramerkin rekisteröintipäätöksen.

Olin kyllä aloittanut yritystoimintani unettomien parissa jo pari vuotta aikaisemmin. Suojatun tavaramerkin saaminen oli kuitenkin merkittävä tapaus siihenastisella yrittäjäurallani.


Kaikki lähti liikkeelle vuonna 2011 silloin niin muodikkaista NLP-piireistä. NLP-kursseilla törmäsin MindSpa-nimiseen laitteeseen, jonka luvattiin parantavan mm. unta ja kaikenlaista suorituskykyä radikaalisti. Eräs NLP-opettaja oli tilannut laitetta Yhdysvalloista muutaman kappaleen ja minäkin pääsin sitä testaamaan. Ihmettelin ääneen, miksi laitetta ei kukaan tuo Suomeen. Eipä aikaakaan, kun minusta tuli laitteen maahantuoja Suomeen.

Yrittäjän pankki räjähti
Loppuvuonna 2011 räjähti sitten yksityisyrittäjän pankki. Iltalehti teki MindSpa-laitetta käyttävästä asiakkaastani koko aukeaman jutun otsikolla ”Nyt saan nukuttua koko yön”. Juttu ilmestyi juuri parahiksi joulumarkkinoiden alkuun. Sähköpostiini tulvi tilauksia ja kohta olohuoneeni oli täynnä pakkaustarvikkeita ja postisiirtolomakkeita. ”Kaikki” halusivat MindSpansa ennen joulua, kuka itselleen, kuka lahjaksi. Kiire oli melkoinen. Ja niinhän siinä kävi, että en saanut tuotua maahan riittävästi laitteita, joten tämä suuri momentum kuivui osittain kokoon.

MindSpa-laitetta meni kaupaksi kuitenkin myös vuodenvaihteen jälkeen. Laitteen hintaan kuului yksi puhelinneuvonta-aika, jonka tarkoituksena oli varmistaa asiakkaan tekninen osaaminen laitteen käyttöönotossa. Yllätyksekseni asiakkaat eivät kuitenkaan tarvinneet teknistä tukea vaan enemmänkin keskusteluapua uniongelmiinsa. Huomasin kuuntelevani unettomien tarinoita ja antavani neuvoja yhä uudelleen ja uudelleen, asiakas kerrallaan. Aloin miettiä, voisiko näitä asioita opettaa useammalle ihmiselle kerrallaan. Idea Aikuisten Unikoulusta® alkoi itämään.

Aikuisten Unikoulu® syntyy
Vuonna 2012 tapasin eräässä yrittäjätilaisuudessa Jaana Villasen, joka houkutteli minut Rastorille suorittamaan yrittäjän ammattitutkintoa. Jaanasta tuli minulle mentori. Hänen opastuksellaan ja sparrauksellaan konseptoin unikoulun sisältöä ja testasin sitä sekä yksityisesti että Espoon työväenopistossa. Vuonna 2013 hain tavaramerkkisuojan Aikuisten Unikoululle®.

Kuria, läksyjä, määräyksiä
Poskiini nousee hienoinen puna nyt kun muistelen ensimmäisiä unikoulujani. Ne olivat varsin koulumaisia ja kuri oli kova. Ajan hengen mukaisesti olin välillä unikouluttaja, välillä univalmentaja. Unikoulun sisältö oli hyvin kotiläksy- ja sääntöpainotteista. Huvittuneena ja myötätunnolla katson nyt sitä innokasta unikouluttaja-valmentajaa, joka luennoi siitä missä kaikkialla kofeiini meitä vaanii sekä paasasi siitä, mitä iltaisin ei saa tehdä. Unipäiväkirjoja täytettiin ja määräyksiä annettiin siitä milloin televisiot laitetaan kiinni. Välillä osallistujat yrittivät ”ostaa” minulta televisio-aikaa ehdottelemalla, että ”jos teen näin, niin voinko sitten katsoa puoli tuntia pidempään telkkaria?”

Kaikesta huolimatta olin tuolloin tekemisissäni yhtä vilpitön kuin tänäkin päivänä. Halusin auttaa uniongelmaisia, mutta taitoni eivät olleet kaikilta osin tasapainossa innokkuuteni kanssa. Ensimmäiset unikoulut opettivat minulle huikean paljon siitä, miten syvältä uniongelmat voivat koskettaa eri ihmisiä. Vaikka iltarutiinien tarkastelu ja erilaiset lomakkeet voivat olla avuksi uniongelmissa, niin kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että ihminen kokee tulevansa oikeasti kohdatuksi ongelmiensa kanssa. Sain paljon aineksia kehitystyöhöni noina vuosina.

Kehto Koulu muuttaa kaiken
Vuodet 2013-2014 toivat suuria muutoksia sekä henkilökohtaiseen elämääni että unikoulun sisältöön. Aloitin Kehto Koulun Vapaa tie -ohjelmassa, joka on vaativan tason henkinen koulu totuuden etsijöille. Samaan aikaan aloitin psykoterapian orientoivat erikoistumisopinnot.

Molemmilla, mutta erityisesti Kehto Koululla, on ollut ratkaiseva merkitys siihen, minkälaiseksi ihmiseksi olen tullut ja mihin suuntaan Unikoulu on kehittynyt. Kehto Koulun myötä elämääni on tullut sellaista syvyyttä ja laaja-alaisuutta, jota en olisi löytänyt ilman Vapaa tie -ohjelmaa ja siihen kuuluvaa yhteisöä. Vapaa tie -matka on vaatinut todella paljon, mutta sen tuoma vapaus ja elämäntuntu ovat olleet kaiken ponnistelun arvoista. Olen syvästi kiitollinen kaikille Vapaa tie -ohjelmassa kanssani opiskelleille sekä Kehto Koulun opettajille Emilia Vasko-Kujalalle ja Tommi Kujalalle. Matkani Vapaa tie -ohjelmassa jatkuu nykyään opettaja-oppilaana.

Unikoulun yksityisvastaanotto alkaa
Vuonna 2015 valmistuin henkiseksi valmentajaksi ja aloitin Unikoulun yksityisvastaanoton. Psykoterapia- ja henkisen valmentajan opinnot muodostivat vahvan kombon, jonka pohjalta oli hyvä aloittaa työ yksityisasiakkaiden kanssa. Samalla Unikoulu siirtyi vahvasti terapeuttiseen suuntaan. Tänä päivänä liiketoimintani selkeä ydin muodostuu yksityisasiakkaista ja ryhmätoimintaa tulee lähinnä yrityspuolelta.

Unikoulusta uniterapiaan

Takaisin vielä MindSpa-laitteeseen. Hellyydellä katson noita jäljellä olevia MindSpa-laitteita, joita vaatekomerossani lepää kevyen pölyn alla kymmenkunta. Vaikka MindSpasta voikin olla apua unettomuuden hoidossa, niin Unikoulun sisältöön ne eivät liity enää juuri lainkaan.

Mitä enemmän olen opiskellut ihmisen psyykeeseen liittyviä asioita, sitä vähemmän olen käyttänyt teknisiä laitteita Unikoulussa. Tänä päivänä tämä voi kuulostaa tyhmältä, sillä onhan nykyään ”kaikilla” jonkinlainen laite ranteessaan, josta näkee miten menee. Moni unikoululainen tuokin vastaanotolle dataa käyttämistään laitteista ja se on tosi ok. En kuitenkaan usko laitteiden ratkaisevan ihmisen perimmäisiä kysymyksiä omasta riittävyydestään, arvostaan, rajoistaan, huolistaan, peloistaan tai siitä mikä on hänelle aidosti hyväksi. Unikoulu onkin siirtynyt alkuaikojen koulumaisuudesta jättiaskeleen terapian puolelle, jossa syväkeskustelut, terapeuttinen kosketus, aito kohtaaminen sekä rohkeus pysähtyä vaikeiden asioiden ääreen yhdessä asiakkaan kanssa ovat syrjäyttäneet kurinpidon, rivakan läksyjen teon ja lomakkeiden täyttämisen. Elämän maisemat näyttävät huikeilta kun ei jatkuvasti tarvitse katsoa ranteesta miten menee.


Kiitos kun luit tämän blogi-kirjoituksen! Kerrohan mielipiteesi siitä alla olevaan kommentti-boxiin.

2 kommenttia . Avainsanat: uniongelmat, unettomuus, Kehto Koulu, Vapaa tie, unihoidot, hoiva

Tieteellistä näyttöä laventeliöljyn vaikutuksista uniongelmiin

Keskiviikko 7.2.2018 klo 17:38 - Mari Sydänvuori, uniterapeutti

tyynyt.jpgAromaterapia on yksi tutkituimmista lääkkeettömistä unettomuuden hoitokeinoista. Aromaterapiassa hyödynnetään eteeristen (tuoksuvien) öljyjen terapeuttisia ominaisuuksia. Minulla on opinahjoni Metropolia Ammattikorkeakoulun kautta pääsy valtavaan määrään kansainvälisiä tutkimustietokantoja ja hakiessani tutkimuksia hakusanoilla ”aromatherapy, quality of sleep”, hakutulokseksi tuli lähes 1 000 tieteellistä tutkimusartikkelia.

Referoin tässä apulaisprofessori Mahin Moeinin tutkimusryhmän tekemää tutkimusta, jossa tutkittiin laventeliöljyn vaikutuksia unettomuuteen Isfahanin yliopistollisella sydänosastolla. Tutkimuksesta kirjoitettu tieteellinen artikkeli on vertaisarvioitu, mikä tarkoittaa sitä, että se täyttää hoitotieteellisen tutkimuksen kansainväliset kriteerit.

Moeini tutkimusryhmineen teki sydänosastolla kliinisen kokeen, jossa tutkittiin laventeliöljyn vaikutuksia iskeemistä sydäntautia potevien potilaiden unenlaatuun. Iskeeminen sydänsairaus kovettaa sydämen sepelvaltimoita vähentäen veren- ja hapenvirtausta sydämeen. Tauti on hyvin vakava ja voi johtaa kohtalokkaaseen sydäninfarktiin. Yksi tervehtymisen kannalta oleellinen asia on riittävän pituinen ja hyvälaatuinen uni.

Tutkimusta varten 64 potilasta jaettiin satunnaisesti testi- ja kontrolliryhmiin. Testiryhmään kuuluville tiputettiin kaksi tippaa laventeliöljyä puuvillakankaan palasiin, jotka sijoitettiin pienissä laatikoissa heidän tyynyjensä lähettyville. Potilaita pyydettiin hengittämään normaalisti ja aistimaan laventeliöljyn tuoksu. Laventeliöljy-kankaat olivat potilaiden tyynyjen vieressä illasta aamuun. Seuraavana iltana kankaat vaihdettiin uusiin. Näin toimittiin kolmena peräkkäisenä päivänä. Kontrolliryhmä ei saanut laventeliöljyä, vaan heidän uniongelmiaan hoidettiin ainoastaan ympäristön meluttomuudella ja valaistusta himmentämällä.

Tutkimus osoitti, että testiryhmän unenlaatu parani selvästi verrattuna kontrolliryhmään. Tulos oli tutkimusmaailman termein ”tilastollisesti merkitsevä”. Tulos on samansuuntainen kuin monissa muissa laventeliöljyä unettomuuden hoidossa tutkineessa tutkimuksessa. Esimerkkeinä Moeini kumppaneineen mainitsee muun muassa Lewithin ja Fieldin tutkimusryhmien tutkimukset.

Lewith kumppaneineen testasi laventeliöljyä terveillä, mutta unettomuudesta kärsivillä ihmisillä. Testiryhmä sai laventeliöljyä ja kontrolliryhmä placebona manteliöljyä. Laventeliöljyä saaneiden unettomuusoireet vähenivät ja elämänlaatu parani merkittävästi verrattuna manteliöljyä saaneeseen kontrolliryhmään. Field puolestaan tutki laventeliöljyn vaikutuksia lasten itkuisuuteen ja uneen videotallenteiden avulla ja huomasi, että laventeliöljy vaikutti lasten syljen kortisolipitoisuuksiin. Kortisolia kutsutaan myös stressihormoniksi, joka nostaa autonomisen hermoston vireystilaa ja heikentää nukahtamista ja unessa pysymistä niin lapsilla kuin aikuisillakin (kirjoittajan huomautus).

Mielestäni Moeinin ja kumppaneiden tutkimustulokset ovat huomion arvoisia. Tämä tutkimus osoitti laventeliöljyllä olevan varsin lyhyessä ajassa tilastollisesti merkitseviä myönteisiä vaikutuksia uneen. Tutkimusasetelma ei kuitenkaan ollut mielestäni ongelmaton. Testi- ja kontrolliryhmiin tuli kumpaankin runsaat 30 vastaajaa. Vastaajia oli mielestäni melko vähän per ryhmä. Testiaika oli vain kolme päivää, mikä tutkimuksellisesti on aika lyhyt aika. Tutkimus ei myöskään kertonut sitä, palasivatko uniongelmat kokeen päätyttyä, kun testiryhmän potilaat eivät enää saaneet laventeliöljyä tyynyjensä viereen.

Tämän tapaisessa tuoksuun perustuvassa tutkimuksessa on vaikeaa tehdä sokkotestiä niin, että potilaat eivät lainkaan tietäisi kuuluvatko he testiryhmään vai eivät. Laventeliöljy kun joko tuoksuu potilaan nenään tai sitten ei tuoksu. Tällöin on vaikeaa erottaa laventeliöljyn myönteistä vaikutusta vaikkapa siitä, että potilas kokee saavansa erityishoitoa tietäessään kuuluvansa testiryhmään. Mikä vaikutus on sillä, että potilas kokee uniongelmiaan hoidettavan erityisellä tavalla verrattuna kontrolliryhmään? Tällainen erityishuomio sinällään voi olla unta parantavaa. Kuten tohtori Pauliina Aarva toteaa kirjassaan Parantavat energiat – myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista, tällaisella hoivavaikutukseksi nimetyllä vaikutuksella on tutkitusti vahvasti ihmistä eheyttävä ja parantava vaikutus. Käytännön hoitotyössä ei liene väliä sillä, miten tarkkaan voidaan erottaa hoivatuksi tulemisen tunne itse interventiosta, joka tässä tapauksessa oli laventeliöljy. Lopputulos ratkaisee eli se, että potilaat nukkuvat paremmin.

Aromaterapiasta lukemieni tutkimusten valossa voin suositella kokeilemaan laventeliöljyä unettomuuden hoidossa. Siitä ei tunnu olevan ainakaan mitään haittaa. Pikaisen nettihaun perusteella laventeliöljyä saa eri nettikaupoista 6 – 15 euron hintaan per pullo. En osaa sanoa, miten eri laventeliöljyvalmisteet eroavat toisistaan. Olen innokas kuulemaan lukijoiden kokemuksia laventeliöljystä unettomuuden hoidossa. Sähköpostia voi laittaa osoitteeseen: mari.sydanvuori@aikuistenunikoulu.fi. Kiitos kun luit tämän blogi-tekstin!


Lähteet:

Mahin Moeini, Maryam Khadibi, Reza Bekhradi, Seyed Ahmad Mahmoudian, Fatemeh Nazan: Effect of aromatherapy on the quality of sleep in ischemic heart disease patients hospitalized in intensive care units of heart hospitals of the Isfahan University of Medical Sciences. Iranian Journal of Nursing and Midwifery Research 2010 Autumn: 15 (4): 234-239.

Pauliina Aarva: Parantavat energiat – myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista. Basam Books, 2015.




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: laventeliöljy, unettomuus, uniongelmat

Masennuslääkkeiden hoitovaste voi nopeutua aikabiologisilla hoidoilla

Maanantai 1.1.2018 klo 16:06 - Mari Sydänvuori, uniterapeutti

Tämä blogi-kirjoitus on osa mielenterveys ja päihteet -opintokokonaisuutta, joka kuuluu sairaanhoitajaopintoihini. Kirjoitin tekstin syksyllä 2017.

Kuva_mental_health.jpgMasennus eli depressio on varsin monimuotoinen mielenterveyshäiriö, jonka oireita ovat mielialan lasku, ahdistuneisuus, keskittymisvaikeudet, aloitekyvyttömyys, mielihyvän tunteiden katoaminen, unihäiriöt, ruokahaluttomuus, itsesyytökset ja riittämättömyyden sekä syyllisyyden tunteet. (Kuhanen – Oittinen – Kanerva – Seuri – Schubert 2012: 202.)  

Masennuksesta kärsii vuosittain noin 5 % suomalaisista ja yli 500 päätyy itsemurhaan (Käypä hoito 2016). Vuonna 2013 masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeellä oli yli 35 000 työikäistä ja kustannukset olivat yli 600 miljoonaa euroa (Wahlbeck 2015).
 

Masennuksen hoitomuodot


Masennuksen yleisimmät hoitomuodot ovat masennuslääkkeet ja vaikuttaviksi todetut terapiat, joissa avainasemassa on vuorovaikutus ammattitaitoisen henkilön kanssa (Hyvärinen 2017; Käypä hoito 2016). Lääke- ja terapiahoidon merkittävä haaste on se, että niiden vaste ilmenee yleensä vasta viikkojen tai kuukausien kuluessa. Lisäksi 10 – 15 % akuuttivaiheen potilaista keskeyttää lääkehoidon depressiolääkkeiden haittavaikutusten takia. Uusia näkökulmia depression hoitoon tarjoavat aikabiologiset hoidot. Aikabiologisilla hoidoilla tarkoitetaan lääkkeettömiä vuorokausirytmeihin ja unen fysiologiaan vaikuttavia hoitomuotoja. Kliinisen näytön perusteella vaikuttaa siltä, että aikabiologisilla hoidoilla pystytään nopeuttamaan ja tehostamaan masennuslääkkeiden hoitovasteen ilmenemistä. (Urrila – Partonen 2014: 1421–1427.)


Fysiologiset rytmit ja masennus

Aikabiologisten hoitojen lähtökohtana on se, että ihmisen fysiologisilla toiminnoilla on omat rytminsä. Mielialahäiriöiden kannalta kiinnostavimpia ovat sirkadiaaniset rytmit, jotka seuraavat noin 24 tunnin päivä-yörytmiä. Sirkadiaanisia rytmejä ovat esimerkiksi unihormoni melatoniinin eritys, uni-velvetila, mieliala, kehon lämpötila ja hormonit. (Aronen 1997: 1873; Kopakkala – Majasaari 2013.)

Mielialahäiriöissä ihmisen keho joutuu tilaan, jossa sisäiset rytmit joutuvat epäjärjestykseen (Mielipalvelut Oy 2017). Sirkadiaanisen rytmin poikkeavuudet näkyvät esimerkiksi liian varhaisena heräämisenä tai liiallisena nukkumisena sekä ruumiinlämmön, hormonierityksen ja mielialan epänormaaleina vaihteluina vuorokauden mittaan. (Aronen 1997: 1873; Mielipalvelut Oy 2017; Kopakkala – Majasaari 2013; Urrila – Partonen 2014: 1421-1427.)

Kopakkalan ja Majasaaren (2013) mukaan on vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että viivästynyt sirkadiaaninen rytmi ja iltavirkkuisuus liittyvät masennusoireiluun. Urrila ja Partonen (2014) toteavat hieman maltillisemmin, että mielialahäiriöt voidaan nähdä ainakin osittain vuorokausirytmien ja elimistön sisäisten kellojen toiminnan häiriönä. Aikabiologisilla hoidoilla pyritään ajastamaan kehon kelloja ja vuorokausirytmiä uudelleen.


Aikabiologisilla hoidoilla pyritään korjaamaan kehon rytmejä


Aikabiologisissa hoidoissa pyritään terapeuttiseen vaikutukseen psykiatristen sairauksien hoidossa ilman lääkkeitä. Hoitojen lähtökohtana on kehon rytmisyys. (Mielipalvelut Oy 2017.) Interventio kohdistuu vuorokausirytmeihin, joihin vaikuttamalla pyritään parantamaan unen pituutta ja laatua. Aikabiologisia hoitomuotoja ovat esimerkiksi kirkasvalohoito, sarastushoito, unideprivaatio, uni-valverytmin aikaistaminen sekä näiden yhdistelmät. Yhdisteltäessä aikabiologisia ja muita masennuksen hoitomuotoja, kuten lääkehoitoa, keskenään on saavutettu synergeettisiä vaikutuksia. (Urrila – Partonen 2014: 1421-1427.)

Aikabiologisia hoitoja on käytetty hyvin tuloksin esimerkiksi masentuneille, kaamosmasentuneille, bipolaareille, skitsofreenikoille ja alzheimer-potilaille. (Kopakkala – Majasaari 2013; Urrila – Partonen 2014: 1421-1427.) Kopakkalan ja Majasaaren mukaan peräti 80 % masentuneista kokee hyötyvänsä hoidoista tai niiden yhdistelmistä jo parissa vuorokaudessa. Sekä Kopakkala ja Majasaari että Urrila ja Partonen huomauttavat, että masennusoireet palaavat kuitenkin melko nopeasti hoidon lopettamisen jälkeen. Heidän mukaan aikabiologiset keinot sopivat kuitenkin osaksi laajempaa hoitokokonaisuutta. Niillä saatu helpotus voi antaa potilaalle ratkaisevasti voimia ryhtyä tarkastelemaan omaa elämäntilannettaan yhdessä terveydenhuoltoalan ammattilaisen kanssa.

Masennuksen hoito on varsinkin hoitosuhteen alussa hyvin raskasta sekä masentuneelle että hoitajalle. Masennuksen hoitotyön kuormittavuus voi heikentää hoitajan ammatillisuutta ja haitata hoitosuhdetta. (Hyvärinen 2017.) Mielestäni aikabiologiset hoitomuodot voisivat tarjota keinon tukea hoitosuhdetta niin, että päästäisiin nopeammin yli tämän vaikean alkuvaiheen.

Seuraavassa tarkastellaan aikabiologisista hoitomuodoista kirkasvalohoitoa ja unideprivaatiota, sillä niiden käytöstä lääkehoidon kanssa on kliinistä näyttöä.

Kirkasvalohoidossa (bright light therapy) potilasta altistetaan silmien kautta tulevalle kirkkaalle valolle. Kirkasvalolla vaikutetaan suprakiasmaattisen tumakkeen keskuskellon toimintaan ja biologisiin rytmeihin. Kirkasvalolla on masennusta ehkäiseviä vaikutuksia vuorokauden kaikkina aikoina, mutta hoidon ajoittaminen aamuun on tehokkainta. Kirkasvalohoidon oikea-aikaisuutta voidaan testata MEQ-lomakkeella, jonka avulla selvitetään potilaan kronotyyppi. Säännöllisen kirkasvalohoidon vaikutukset alkavat muutamassa päivässä ja voimistuvat hoidon jatkuessa. (Kopakkala – Majasaari 2013; Urrila – Partonen 2014: 1421-1427.) Urrilan ja Partosen mukaan kirkasvalohoidon yhdistäminen SSRI-lääkehoitoon nopeuttaa ja tehostaa hoitovasteen ilmenemistä. Yhdysvaltojen psykiatrisen yhdistys totesi 2005 kirkasvalon olevan yhtä tehokasta kuin masennuslääkkeet, ollen kuitenkin nopeampi menetelmä, sillä sen vaikutus tuntuu jo muutamassa päivässä (Mielipalvelut Oy 2017).

Unideprivaatiossa masentunut potilas valvoo koko yön ja seuraavan päivän niin, että valveaikaa tulee yhteensä 36 tuntia. Myös osittain valvottuja öitä on käytetty masennuksen hoidossa. Yhden yön täydellinen unideprivaatio poistaa masennusoireet 50 – 80 % potilaista kaikissa masennustyypeissä. Vaste on kuitenkin lyhytaikainen, sillä oireet palautuvat seuraavien nukuttujen öiden jälkeen lähtötasolle. (Kopakkala – Majasaari 2013;
Urrila – Partonen 2014: 1421-1427.) Urrilan ja Partosen mukaan masennuslääkkeet kuitenkin pidentävät unideprivaation vaikutusta, ja toisaalta unideprivaatio nopeuttaa masennuslääkkeiden hoitovastetta. Ne siis vahvistavat toisiaan potilaan hyväksi. Unideprivaatio on osoitettu tehokkaaksi hoitomuodoksi kaikkien depression alatyyppien sekä raskauden aikaisen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen hoidossa. Urrilan ja Partosen mukaan viikoittaista unideprivaatiota on ehdotettu profylaktiseksi, vastetta ylläpitäväksi ja relapseja ehkäiseväksi hoitomuodoksi masennuksen hoitoon.

Pohdinta

Minulla on kokemusta kirkasvalohoidon hyödyntämisestä unettomien hoidossa Aikuisten Unikoulun® puitteissa. Kokemukseni mukaan kirkasvalohoidon hyödyntäminen vuorokausirytmin korjaamiseen vaatii hoitajalta hyvää motivointi- ja kannustuskykyä erityisesti hoidon alkuvaiheessa. Unettomuudesta kärsivät ovat yleensä aamuisin hyvin väsyneitä, eikä kirkasvalolampun ääreen aamuvarhain nouseminen tunnu houkuttelevalta. Voisi päätellä, että myös masentuneita voi olla vaikeaa motivoida aamulla kirkasvalolampun ääreen ainakin aluksi.

Asiakkaan kronotyypin määrittäminen MEQ-lomakkeen avulla optimaalisimman kirkasvaloajan selvittämiseksi ei sekään ole aivan yksiselitteistä. Havaintojeni mukaan asiakkaat vastaavat lomakkeeseen hyvin eri tavoin riippuen vuodenajasta. Lomake toimii parhaiten syksyllä ja talvella, mutta kesällä sen käyttö ei hyödytä ainakaan unettomuuden hoidossa. Teenkin niin, että valoisaan aikaan Unikoulua käyvien kronotyyppi testataan seuraavan kaamosajan aikana.

Käsitykseni mukaan masennus on vuodenajasta riippumaton sairaus, vaikka siinä voikin olla helpompia ja vaikeampia jaksoja eri vuodenaikoina. Löytämissäni artikkeleissa ei vertailtu juuri lainkaan aikabiologisten hoitomuotojen tehoa eri vuodenaikoina. Voisin kuvitella, että kirkasvalohoidon käyttö kesäaikaan ei välttämättä tuota tulosta Suomessa yöttömän yön johdosta. Toisaalta unideprivaation toteutus saattaisi ainakin joillakin potilailla olla helpompaa valoisina kesäöinä.

Lähteet

Aronen, Eeva T. 1997. Kronobiologisten rytmien yhteys lasten unihäiriöihin ja tunne-elämän häiriöihin. Duodecim. 113 (19): 1873.

Hyvärinen, Kari 2017. Mielialahäiriöstä kärsivän potilaan hoitaminen. Opetusmateriaali Mielenterveys ja päihteet -toteutuksella. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu.

Kopakkala, Aku – Majasaari, Anna-Kaisa 2013. Kronoterapia - vuorokausirytmin ajastus. Opetusmateriaali. Helsinki: Mehiläinen.

Kuhanen, Carita – Oittinen, Pirkko –  Kanerva, Anne – Seuri, Tarja – Schubert, Carla 2012. Mielenterveystyö. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Käypä hoito 2016. Mieli maassa, mikä avuksi? (Depressio). Duodecim. Päivitys 26.9.2016.

Mielipalvelut Oy 2017. Aikabiologiset hoidot. Verkkodokumentti. http://www.mielipalvelut.fi/aikabiologiset-hoidot-eli-rytmit-masennuksessa/ Luettu 29.9.2017.

Urrila, Sofia – Partonen, Timo 2014. Mielialahäiriöiden aikabiologiset hoidot. Duodecim 130: 1421–1427.

Wahlbeck, Kristian 2015. Masennus on suurelta osin ehkäistävissä. Verkkojulkaisu 3.12.2015. https://www.mielenterveysseura.fi/fi/masennus-suurelta-osin-ehk%C3%A4ist%C3%A4viss%C3%A4. Luettu 1.10.2017.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kronoterapia, masennus

Olen kärsimätön meditoija

Maanantai 11.9.2017 klo 9:40 - Mari Sydänvuori, uniterapeutti

AJATUKSIA.jpgOlen meditoinut säännöllisesti noin kolme vuotta.

Se on lyhyt aika. Se on pitkä aika.

Jonkun mielestä se on liian lyhyt aika puhua meditaation vaikutuksista yleisesti. Olen samaa mieltä. Tällä kokemuksella en voi kertoa meditaation vaikutuksista yleisesti. Ja jos kohta poikkeankin sille tielle, niin referoin silloin minua pidempään meditoineita ja kerron, kenen ajatuksista on kyse.

Uskon kuitenkin omaavani jotakin, jota kymmeniä vuosia meditoineilla ei enää ole. Nimittäin, minulla on vielä suht tuoreita muistikuvia ensimmäisistä meditaatiokokemuksistani ja niistä on säilynyt myös riemastuttavan hellyttäviä päiväkirjamerkintöjä. Juuri nuo päiväkirjamerkinnät olivat inspiraation lähteenä alkaessani kehitellä blogilleni sisältöä. Blogin myötä toivon rohkaisevani meditaatiota aloittelevia pysymään harjoituksen parissa sekä antavani kauan meditoineille aihetta vinoihin hymyihin. Kaikille siis jotakin.

Meditaatiossa kohtaamme monenlaisia tunteita ja ajatuksia, joista valtaosa on ytimeltään samanlaisia – meditaatiosta toiseen. Minun kolme tyypillisintä arkki-tunnetta meditoidessa ovat kärsimättömyys, kärsimättömyys ja kärsimättömyys. Kärsimättömyys on osa persoonani rakennetta, joten sen kanssa joudun tulemaan toimeen koko elämäni. (Jos joku lukijoista tuntee enneagrammi-järjestelmää, niin olen Kutonen).

Tony Dunderfelt kuvaa kirjassaan Irti tunnekoukuista, miten inhimillistä on pyrkiä haihduttamaan piinaavia, vaikeita tunteita esimerkiksi analysoimalla, urheilemalla, yrittämällä ajatella myönteisesti tai yrittämällä unohtaa koko asia. Aina nämä keinot eivät auta, vaan tunne palaa yhä uudelleen takaisin ja usein vieläpä entistä vahvempana ja itsepäisempänä (ns. tunnekoukku).

Kehto Koulun ja meditoinnin myötä olen tutkinut kärsimättömyyttäni paljon ja jollakin tapaa tehnyt sen kanssa ”sinun-kaupat”. Sen sijaan, että olisin meditaation avulla yrittänyt ”kouluttaa” mieltäni kärsivälliseksi, olen sallinut sen olla niin kärsimätön kuin se on. Tässä eräs päiväkirjamerkintä aiheeseen liittyen:

Tein meditaatioharjoituksen lounaan jälkeen. Loppuosa tuntui piinaavalta. Ryhdyin toistamaan hiljaa mielessäni niin sisään- kuin uloshengityksen mukana ”Kiitos tästä kärsimättömyyteen liittyvästä harjoituksesta”. Harjoituksen edetessä huomasin lauseen muuttuneen itsestään muotoon ”Kiitos tästä kärsivällisyyteen liittyvästä harjoituksesta.” Tällä tavoin kahlasin läpi monenlaisten piinaavien ajatusten, kuten:
  • Onkohan kellosta loppunut paristo, kun se ei vieläkään soi?
  • Laitoinko kellon soittamaan, kun se ei vieläkään soi?
  • Tämä harjoitus ei voi kestää näin kauan!
  • Pian kyllä katson kelloa, että tiedän, paljonko on vielä aikaa jäljellä.
  • Tämä vain kestää ja kestää!
Tämä meditaatio opettaa mulle tosi kovasti kärsivällisyyttä.

Tällainen mielen sisällön hyväksyminen ja sen salliminen sellaisena kuin se on, on osa meditaatiota ja yleisempää psyykkistä kehitystä monissa henkisissä perinteissä ja suuntauksissa. Meditaation avulla ei siis pyritä poistamaan mitään vaan kehittämään psyykkisiä lihaksia niin, että kestäisimme kaiken sen mitä oma mielemme tuottaa. Oman kokemukseni mukaan tämä on huima tie aitoon itsensä hyväksymiseen, joka säteilee ulospäin sisäisenä rauhana.
Monet eivät pidä minua lainkaan kärsimättömänä vaan ihmisenä, joka luo rauhaa ja läsnäoloa ympärilleen. Kärsimättömyys ei kuitenkaan ole kadonnut minusta mihinkään, vaan kykyni kantaa sitä vastuullisesti ja omistaen on kasvanut. En enää kaada sitä niin usein läheisteni niskaan. Inhimillisyyteen kuitenkin kuuluu, että se kaikkein rakkain ihminen saa siitä osansa aina silloin tällöin.

Lämmin kiitos kärsivällisyydestäsi, Rami.
****************************
Minun matkani meditaation pariin, lyhyt versio :)
Meditaatiosta tuli minulle elämäntapa Kehto Koulun Vapaa tie -koulutusohjelman toisella vuodella 2014. Tuolloin aloin siirtää vastuuta meditaatio-harjoituksesta Kehdon opettajilta itselleni. Siihen asti harjoitus oli perustunut Tommi Kujalan ja Emilia Vasko-Kujalan lempeän väsymättömään opetukseen ja siihen liittyviin ”pakollisiin” kotitehtäviin, joihin meditaatio kuului. Olen heille syvästi kiitollinen tästä hienoisesta pakottamisesta, joka loi perustan sille, että meditaatiosta tuli osa arkista elämääni.
****************************

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: meditaatio, mietiskely, tunnekoukku, kärsimättömyys, hyväksyminen

Meditaatiossa klisee voi muuttua todeksi

Maanantai 11.9.2017 klo 9:21 - Mari Sydänvuori, uniterapeutti

aivotMeditoidessa koen usein, että valtaosa ajatuksistani, juuri ne kaikkein vireimmät ja aktiivisimmat, sijaitsevat pääni oikealla puolella. Vasemmalla puolella tuntuu olevan aina hiljaisempaa.

En tiedä mistä tämä johtuu, mutta olen alkanut käyttämään tätä hyödykseni. Saatan kääntää päätäni kesken meditaation sentin pari vasempaan, aivan kuin katsoisin hiukan enemmän vasemmalle kuin oikealle. Tämä vähentää ajatuksiani yleensä välittömästi ainakin hetkeksi aikaa. Joskus kallistan päätäni vielä pari senttiä vasempaan. Se tuntuu kuin laskisin pääni tyynylle, tyyneyden tyynylle. Ulkoisesti liikkeet ovat hyvin pieniä. Sisäisesti ne muuttavat olotilaa rauhallisemmaksi, ainakin hetkeksi aikaa.

Minulla meni pitkään ennen kuin tajusin, että ajatukseni ”sijaitsevat” valtaosin oikealla puolella päätäni. Kun sen hoksasin, niin se tuntui aivan ilmiselvältä. Näin on ollut koko ikäni. Olin vain niin tottunut siihen, että en huomannut näin ilmiselvää asiaa.

Meditoidessa koen tämän kahtiajaon usein voimakkaana. Ajatukseni juoksevat huimaa vauhtia oikealla pääpuoliskollani. Kun käännyn sisäisesti hieman vasempaan, koen astuvani ajatusteni valtaväylältä tien penkalle huilimaan. Ajatukset jatkavat juoksuaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ne eivät siis lakkaa juoksemasta tai edes hidastu. Olen aivan niiden tuntumassa, mutta en juokse juuri sillä hetkellä niiden mukana. Tarkkailen niitä hyvin läheltä, mutta kuitenkin sivussa. Tämä pieni sivuun astuminen tuntuu hyvin rauhoittavalta ja tervetulleelta lepohetkeltä. Tiedän, että pian jälleen tempaudun niiden mukaan, mutta juuri tällä hetkellä saan levätä.

Tämän oman kokemukseni perusteella en tohdi väittää, että kaikki kokisivat ajatustensa pakkautuvan jommallekummalle puolelle päätä. Tämä on minun kokemukseni. Sillä on ollut iso vaikutus siihen, millä tavoin meditaatio auttaa minua ajatusteni karusellissa.

Sanotaan, että meditaatio on matka itseen. Tämä kuulosti minulle suurelta kliseeltä kunnes hoksasin ajatusteni pakkautumisen toiselle puolelle päätäni. Klisee aukeni minulle todeksi. Minun kohdallani matka itseen on tarkoittanut esimerkiksi matkaa oman mielen rakenteen äärelle. Välillä meditaatio on tullut uniinkin. Tässä hauska uni kesältä 2016:

Yöllä näin unta, jossa tein jotain meditaatioharjoitusta, jossa jotenkin join ilmaa. Siinä piti siemailla pieniä kulauksia ilmaa 10 kertaa niin, että lopuksi keuhkot ovat täynnä. Heräsin siihen, kun huuleni olivat törröllään ja siemailin ilmaa. Unessani olin viidennen, kuudennen siemaisun kohdalla. Tajusin selvästi olevani hereillä, mutta en pystynyt lopettamaan unessa aloittamaani meditaatiota. Siemailin loput ilmahörpyt huvittuneena. Sitten hörähdin nauramaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: meditaatio, mietiskely, ajatukset, ajatusten juoksu, klisee