Uniterapeutin univelka-kriisi

Share |

Perjantai 5.10.2018 klo 16:59 - Mari Sydänvuori


sairaanhoitaja_sivupalkki.jpgPääsin sairaanhoitajan opintoihini kuuluvaan harjoitteluun Porvoon sairaalan psykiatriselle (suljetulle) osastolle, ja se päättyi viikko sitten. Viikoittainen harjoitteluaikani oli 40 tuntia kuuden viikon ajan. Harjoittelu oli erittäin antoisa ja opettavainen. Jälkikäteen ajateltuna tein kuitenkin joitakin huonoja ratkaisuja, jotka heikensivät hyvinvointiani ja jaksamistani. Syntyi oravanpyörä, joka sai vauhtia riittämättömistä yöunista ja stressistä.

Harjoittelupäiväni alkoivat yleensä klo 7. Asun Vantaalla, joten minun oli herättävä viimeistään klo 5, jotta olin ajoissa osastolla. Sitä ennen olin ruokkinut kissat, syönyt aamupalaa ja ajanut autolla Vantaalta Porvooseen sekä vaihtanut työvaatteet ylleni.

Yöuneni jäivät 6 – 7 tuntisiksi, mikä on minulle aivan liian vähän. Elämän ollessa intensiivistä (kuten harjoitteluiden aikana) unentarpeeni on runsasta, 9 – 10 tuntia per yö. Jotta tällaiset määrät unta olisi toteutunut harjoitteluni aikana, olisi minun pitänyt mennä nukkumaan jo klo 20. Näin ei todellakaan tapahtunut.

Vapaapäivinä nukuin univelkoja pois, mutta niitä kertyi aina nopeasti lisää. Noin neljän viikon jälkeen oikeaan ohimooni tuli pistemäinen, poraava päänsärky, joka jomotti harjoitteluni loppuun asti. Työpäivien jälkeen otin iltapäivänokosia, mutta ne eivät korvanneet huonoja yöunia. Liikunta alkoi olla mahdotonta, ja ennen niin mieluisista jumpista tuli sietämättömän raskaita. Suklaatakin alkoi mennä enemmän kuin ennen ja huomasin ruuansulatukseni hidastuneen. Stressinsietokyky heikkeni ja aloin miettiä potilaiden asioita myös kotona. Unen laatu pinnallistui kevyeksi ”koiran uneksi”. Edes minulle niin mieluinen jokailtainen meditaatiohetki ei enää auttanut.Aamulla kellon soidessa vannoin meneväni illalla ajoissa nukkumaan, mutta useimmiten se kuitenkin venyi. Iltaisin halusin viettää myös jonkinlaista vapaa-aikaa, joten en malttanut mennä ajoissa nukkumaan.

Harjoitteluni loppui viikko sitten. Sen jälkeen olen nukkunut pitkiä, 10 tunnin yöunia ja iltapäivänokoset päälle. Aluksi uni oli aika pinnallista, sillä keho ja mieli eivät osanneet heti jarruttaa vaikka siihen oli mahdollisuus. Rauhoitin olemustani meditoimalla hieman pidempään kuin yleensä. Kaivoin kirkasvalolampun helpottamaan aamuja. Kiinnitin huomiota kofeiinipitoisten juomien käyttöön, joka hieman ryöstäytyi harjoittelun aikana.

Minulla meni viikko ennen kuin aloin huomata itsessäni palautumisen merkkejä. Yöuni on nyt syventynyt ja pidentynyt niin, että en tarvitse enää iltapäiväunia. Huomaan olevani pirteämpi ja luovempi. Jaksan taas liikkua ja tehdä muutoinkin hyviä valintoja esimerkiksi jääkaapilla.

Minulla tuo stressaava aika kesti vain 6 viikkoa. Silti se rapautti hyvinvointiani ja aloin voida huonosti. Monella asiakkaallani univelkakriisi on tässä kuvattua huomattavasti suurempi. Silloin tarvitaan myös järeämpiä toimia psykofyysisen olon vakauttamiseksi.

Olen pohtinut minkälainen mahtaa olla minun työaikani sitten kun valmistun sairaanhoitajaksi. Harjoittelut ovat antaneet realistista kuvaa siitä, mihin omat voimani riittävät. Minulle paras tapa tehdä töitä on jonkinlainen osa-aikatyö, johon yhdistän joustavasti yrittäjyyden. Osa-aikatyön tekemiseen on sairaanhoitoalalla onneksi hyvät mahdollisuudet. Lisäksi minulla on vuosien kokemus yrittäjyyden yhdistämisestä palkkatyöhön tai opiskeluihin.

Olen hyvin onnekas, kun voin suunnitella tulevaisuutta osa-aikaisena palkkatyöläisenä ja jättää tilaa itseni hoitamiseen. Monelle muulle se ei ole mahdollista.

Avainsanat: Aikuisten Unikoulu, uniterapeutti, uniterapia, apua unettomuuteen


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini