Masennuslääkkeiden hoitovaste voi nopeutua aikabiologisilla hoidoilla

Maanantai 1.1.2018 klo 16:06 - Mari Sydänvuori, uniterapeutti

Tämä blogi-kirjoitus on osa mielenterveys ja päihteet -opintokokonaisuutta, joka kuuluu sairaanhoitajaopintoihini. Kirjoitin tekstin syksyllä 2017.

Kuva_mental_health.jpgMasennus eli depressio on varsin monimuotoinen mielenterveyshäiriö, jonka oireita ovat mielialan lasku, ahdistuneisuus, keskittymisvaikeudet, aloitekyvyttömyys, mielihyvän tunteiden katoaminen, unihäiriöt, ruokahaluttomuus, itsesyytökset ja riittämättömyyden sekä syyllisyyden tunteet. (Kuhanen – Oittinen – Kanerva – Seuri – Schubert 2012: 202.)  

Masennuksesta kärsii vuosittain noin 5 % suomalaisista ja yli 500 päätyy itsemurhaan (Käypä hoito 2016). Vuonna 2013 masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeellä oli yli 35 000 työikäistä ja kustannukset olivat yli 600 miljoonaa euroa (Wahlbeck 2015).
 

Masennuksen hoitomuodot


Masennuksen yleisimmät hoitomuodot ovat masennuslääkkeet ja vaikuttaviksi todetut terapiat, joissa avainasemassa on vuorovaikutus ammattitaitoisen henkilön kanssa (Hyvärinen 2017; Käypä hoito 2016). Lääke- ja terapiahoidon merkittävä haaste on se, että niiden vaste ilmenee yleensä vasta viikkojen tai kuukausien kuluessa. Lisäksi 10 – 15 % akuuttivaiheen potilaista keskeyttää lääkehoidon depressiolääkkeiden haittavaikutusten takia. Uusia näkökulmia depression hoitoon tarjoavat aikabiologiset hoidot. Aikabiologisilla hoidoilla tarkoitetaan lääkkeettömiä vuorokausirytmeihin ja unen fysiologiaan vaikuttavia hoitomuotoja. Kliinisen näytön perusteella vaikuttaa siltä, että aikabiologisilla hoidoilla pystytään nopeuttamaan ja tehostamaan masennuslääkkeiden hoitovasteen ilmenemistä. (Urrila – Partonen 2014: 1421–1427.)


Fysiologiset rytmit ja masennus

Aikabiologisten hoitojen lähtökohtana on se, että ihmisen fysiologisilla toiminnoilla on omat rytminsä. Mielialahäiriöiden kannalta kiinnostavimpia ovat sirkadiaaniset rytmit, jotka seuraavat noin 24 tunnin päivä-yörytmiä. Sirkadiaanisia rytmejä ovat esimerkiksi unihormoni melatoniinin eritys, uni-velvetila, mieliala, kehon lämpötila ja hormonit. (Aronen 1997: 1873; Kopakkala – Majasaari 2013.)

Mielialahäiriöissä ihmisen keho joutuu tilaan, jossa sisäiset rytmit joutuvat epäjärjestykseen (Mielipalvelut Oy 2017). Sirkadiaanisen rytmin poikkeavuudet näkyvät esimerkiksi liian varhaisena heräämisenä tai liiallisena nukkumisena sekä ruumiinlämmön, hormonierityksen ja mielialan epänormaaleina vaihteluina vuorokauden mittaan. (Aronen 1997: 1873; Mielipalvelut Oy 2017; Kopakkala – Majasaari 2013; Urrila – Partonen 2014: 1421-1427.)

Kopakkalan ja Majasaaren (2013) mukaan on vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että viivästynyt sirkadiaaninen rytmi ja iltavirkkuisuus liittyvät masennusoireiluun. Urrila ja Partonen (2014) toteavat hieman maltillisemmin, että mielialahäiriöt voidaan nähdä ainakin osittain vuorokausirytmien ja elimistön sisäisten kellojen toiminnan häiriönä. Aikabiologisilla hoidoilla pyritään ajastamaan kehon kelloja ja vuorokausirytmiä uudelleen.


Aikabiologisilla hoidoilla pyritään korjaamaan kehon rytmejä


Aikabiologisissa hoidoissa pyritään terapeuttiseen vaikutukseen psykiatristen sairauksien hoidossa ilman lääkkeitä. Hoitojen lähtökohtana on kehon rytmisyys. (Mielipalvelut Oy 2017.) Interventio kohdistuu vuorokausirytmeihin, joihin vaikuttamalla pyritään parantamaan unen pituutta ja laatua. Aikabiologisia hoitomuotoja ovat esimerkiksi kirkasvalohoito, sarastushoito, unideprivaatio, uni-valverytmin aikaistaminen sekä näiden yhdistelmät. Yhdisteltäessä aikabiologisia ja muita masennuksen hoitomuotoja, kuten lääkehoitoa, keskenään on saavutettu synergeettisiä vaikutuksia. (Urrila – Partonen 2014: 1421-1427.)

Aikabiologisia hoitoja on käytetty hyvin tuloksin esimerkiksi masentuneille, kaamosmasentuneille, bipolaareille, skitsofreenikoille ja alzheimer-potilaille. (Kopakkala – Majasaari 2013; Urrila – Partonen 2014: 1421-1427.) Kopakkalan ja Majasaaren mukaan peräti 80 % masentuneista kokee hyötyvänsä hoidoista tai niiden yhdistelmistä jo parissa vuorokaudessa. Sekä Kopakkala ja Majasaari että Urrila ja Partonen huomauttavat, että masennusoireet palaavat kuitenkin melko nopeasti hoidon lopettamisen jälkeen. Heidän mukaan aikabiologiset keinot sopivat kuitenkin osaksi laajempaa hoitokokonaisuutta. Niillä saatu helpotus voi antaa potilaalle ratkaisevasti voimia ryhtyä tarkastelemaan omaa elämäntilannettaan yhdessä terveydenhuoltoalan ammattilaisen kanssa.

Masennuksen hoito on varsinkin hoitosuhteen alussa hyvin raskasta sekä masentuneelle että hoitajalle. Masennuksen hoitotyön kuormittavuus voi heikentää hoitajan ammatillisuutta ja haitata hoitosuhdetta. (Hyvärinen 2017.) Mielestäni aikabiologiset hoitomuodot voisivat tarjota keinon tukea hoitosuhdetta niin, että päästäisiin nopeammin yli tämän vaikean alkuvaiheen.

Seuraavassa tarkastellaan aikabiologisista hoitomuodoista kirkasvalohoitoa ja unideprivaatiota, sillä niiden käytöstä lääkehoidon kanssa on kliinistä näyttöä.

Kirkasvalohoidossa (bright light therapy) potilasta altistetaan silmien kautta tulevalle kirkkaalle valolle. Kirkasvalolla vaikutetaan suprakiasmaattisen tumakkeen keskuskellon toimintaan ja biologisiin rytmeihin. Kirkasvalolla on masennusta ehkäiseviä vaikutuksia vuorokauden kaikkina aikoina, mutta hoidon ajoittaminen aamuun on tehokkainta. Kirkasvalohoidon oikea-aikaisuutta voidaan testata MEQ-lomakkeella, jonka avulla selvitetään potilaan kronotyyppi. Säännöllisen kirkasvalohoidon vaikutukset alkavat muutamassa päivässä ja voimistuvat hoidon jatkuessa. (Kopakkala – Majasaari 2013; Urrila – Partonen 2014: 1421-1427.) Urrilan ja Partosen mukaan kirkasvalohoidon yhdistäminen SSRI-lääkehoitoon nopeuttaa ja tehostaa hoitovasteen ilmenemistä. Yhdysvaltojen psykiatrisen yhdistys totesi 2005 kirkasvalon olevan yhtä tehokasta kuin masennuslääkkeet, ollen kuitenkin nopeampi menetelmä, sillä sen vaikutus tuntuu jo muutamassa päivässä (Mielipalvelut Oy 2017).

Unideprivaatiossa masentunut potilas valvoo koko yön ja seuraavan päivän niin, että valveaikaa tulee yhteensä 36 tuntia. Myös osittain valvottuja öitä on käytetty masennuksen hoidossa. Yhden yön täydellinen unideprivaatio poistaa masennusoireet 50 – 80 % potilaista kaikissa masennustyypeissä. Vaste on kuitenkin lyhytaikainen, sillä oireet palautuvat seuraavien nukuttujen öiden jälkeen lähtötasolle. (Kopakkala – Majasaari 2013;
Urrila – Partonen 2014: 1421-1427.) Urrilan ja Partosen mukaan masennuslääkkeet kuitenkin pidentävät unideprivaation vaikutusta, ja toisaalta unideprivaatio nopeuttaa masennuslääkkeiden hoitovastetta. Ne siis vahvistavat toisiaan potilaan hyväksi. Unideprivaatio on osoitettu tehokkaaksi hoitomuodoksi kaikkien depression alatyyppien sekä raskauden aikaisen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen hoidossa. Urrilan ja Partosen mukaan viikoittaista unideprivaatiota on ehdotettu profylaktiseksi, vastetta ylläpitäväksi ja relapseja ehkäiseväksi hoitomuodoksi masennuksen hoitoon.

Pohdinta

Minulla on kokemusta kirkasvalohoidon hyödyntämisestä unettomien hoidossa Aikuisten Unikoulun® puitteissa. Kokemukseni mukaan kirkasvalohoidon hyödyntäminen vuorokausirytmin korjaamiseen vaatii hoitajalta hyvää motivointi- ja kannustuskykyä erityisesti hoidon alkuvaiheessa. Unettomuudesta kärsivät ovat yleensä aamuisin hyvin väsyneitä, eikä kirkasvalolampun ääreen aamuvarhain nouseminen tunnu houkuttelevalta. Voisi päätellä, että myös masentuneita voi olla vaikeaa motivoida aamulla kirkasvalolampun ääreen ainakin aluksi.

Asiakkaan kronotyypin määrittäminen MEQ-lomakkeen avulla optimaalisimman kirkasvaloajan selvittämiseksi ei sekään ole aivan yksiselitteistä. Havaintojeni mukaan asiakkaat vastaavat lomakkeeseen hyvin eri tavoin riippuen vuodenajasta. Lomake toimii parhaiten syksyllä ja talvella, mutta kesällä sen käyttö ei hyödytä ainakaan unettomuuden hoidossa. Teenkin niin, että valoisaan aikaan Unikoulua käyvien kronotyyppi testataan seuraavan kaamosajan aikana.

Käsitykseni mukaan masennus on vuodenajasta riippumaton sairaus, vaikka siinä voikin olla helpompia ja vaikeampia jaksoja eri vuodenaikoina. Löytämissäni artikkeleissa ei vertailtu juuri lainkaan aikabiologisten hoitomuotojen tehoa eri vuodenaikoina. Voisin kuvitella, että kirkasvalohoidon käyttö kesäaikaan ei välttämättä tuota tulosta Suomessa yöttömän yön johdosta. Toisaalta unideprivaation toteutus saattaisi ainakin joillakin potilailla olla helpompaa valoisina kesäöinä.

Lähteet

Aronen, Eeva T. 1997. Kronobiologisten rytmien yhteys lasten unihäiriöihin ja tunne-elämän häiriöihin. Duodecim. 113 (19): 1873.

Hyvärinen, Kari 2017. Mielialahäiriöstä kärsivän potilaan hoitaminen. Opetusmateriaali Mielenterveys ja päihteet -toteutuksella. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu.

Kopakkala, Aku – Majasaari, Anna-Kaisa 2013. Kronoterapia - vuorokausirytmin ajastus. Opetusmateriaali. Helsinki: Mehiläinen.

Kuhanen, Carita – Oittinen, Pirkko –  Kanerva, Anne – Seuri, Tarja – Schubert, Carla 2012. Mielenterveystyö. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Käypä hoito 2016. Mieli maassa, mikä avuksi? (Depressio). Duodecim. Päivitys 26.9.2016.

Mielipalvelut Oy 2017. Aikabiologiset hoidot. Verkkodokumentti. http://www.mielipalvelut.fi/aikabiologiset-hoidot-eli-rytmit-masennuksessa/ Luettu 29.9.2017.

Urrila, Sofia – Partonen, Timo 2014. Mielialahäiriöiden aikabiologiset hoidot. Duodecim 130: 1421–1427.

Wahlbeck, Kristian 2015. Masennus on suurelta osin ehkäistävissä. Verkkojulkaisu 3.12.2015. https://www.mielenterveysseura.fi/fi/masennus-suurelta-osin-ehk%C3%A4ist%C3%A4viss%C3%A4. Luettu 1.10.2017.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kronoterapia, masennus