Olen kärsimätön meditoija

Maanantai 11.9.2017 klo 9:40 - Mari Sydänvuori, uniterapeutti

AJATUKSIA.jpgOlen meditoinut säännöllisesti noin kolme vuotta.

Se on lyhyt aika. Se on pitkä aika.

Jonkun mielestä se on liian lyhyt aika puhua meditaation vaikutuksista yleisesti. Olen samaa mieltä. Tällä kokemuksella en voi kertoa meditaation vaikutuksista yleisesti. Ja jos kohta poikkeankin sille tielle, niin referoin silloin minua pidempään meditoineita ja kerron, kenen ajatuksista on kyse.

Uskon kuitenkin omaavani jotakin, jota kymmeniä vuosia meditoineilla ei enää ole. Nimittäin, minulla on vielä suht tuoreita muistikuvia ensimmäisistä meditaatiokokemuksistani ja niistä on säilynyt myös riemastuttavan hellyttäviä päiväkirjamerkintöjä. Juuri nuo päiväkirjamerkinnät olivat inspiraation lähteenä alkaessani kehitellä blogilleni sisältöä. Blogin myötä toivon rohkaisevani meditaatiota aloittelevia pysymään harjoituksen parissa sekä antavani kauan meditoineille aihetta vinoihin hymyihin. Kaikille siis jotakin.

Meditaatiossa kohtaamme monenlaisia tunteita ja ajatuksia, joista valtaosa on ytimeltään samanlaisia – meditaatiosta toiseen. Minun kolme tyypillisintä arkki-tunnetta meditoidessa ovat kärsimättömyys, kärsimättömyys ja kärsimättömyys. Kärsimättömyys on osa persoonani rakennetta, joten sen kanssa joudun tulemaan toimeen koko elämäni. (Jos joku lukijoista tuntee enneagrammi-järjestelmää, niin olen Kutonen).

Tony Dunderfelt kuvaa kirjassaan Irti tunnekoukuista, miten inhimillistä on pyrkiä haihduttamaan piinaavia, vaikeita tunteita esimerkiksi analysoimalla, urheilemalla, yrittämällä ajatella myönteisesti tai yrittämällä unohtaa koko asia. Aina nämä keinot eivät auta, vaan tunne palaa yhä uudelleen takaisin ja usein vieläpä entistä vahvempana ja itsepäisempänä (ns. tunnekoukku).

Kehto Koulun ja meditoinnin myötä olen tutkinut kärsimättömyyttäni paljon ja jollakin tapaa tehnyt sen kanssa ”sinun-kaupat”. Sen sijaan, että olisin meditaation avulla yrittänyt ”kouluttaa” mieltäni kärsivälliseksi, olen sallinut sen olla niin kärsimätön kuin se on. Tässä eräs päiväkirjamerkintä aiheeseen liittyen:

Tein meditaatioharjoituksen lounaan jälkeen. Loppuosa tuntui piinaavalta. Ryhdyin toistamaan hiljaa mielessäni niin sisään- kuin uloshengityksen mukana ”Kiitos tästä kärsimättömyyteen liittyvästä harjoituksesta”. Harjoituksen edetessä huomasin lauseen muuttuneen itsestään muotoon ”Kiitos tästä kärsivällisyyteen liittyvästä harjoituksesta.” Tällä tavoin kahlasin läpi monenlaisten piinaavien ajatusten, kuten:
  • Onkohan kellosta loppunut paristo, kun se ei vieläkään soi?
  • Laitoinko kellon soittamaan, kun se ei vieläkään soi?
  • Tämä harjoitus ei voi kestää näin kauan!
  • Pian kyllä katson kelloa, että tiedän, paljonko on vielä aikaa jäljellä.
  • Tämä vain kestää ja kestää!
Tämä meditaatio opettaa mulle tosi kovasti kärsivällisyyttä.

Tällainen mielen sisällön hyväksyminen ja sen salliminen sellaisena kuin se on, on osa meditaatiota ja yleisempää psyykkistä kehitystä monissa henkisissä perinteissä ja suuntauksissa. Meditaation avulla ei siis pyritä poistamaan mitään vaan kehittämään psyykkisiä lihaksia niin, että kestäisimme kaiken sen mitä oma mielemme tuottaa. Oman kokemukseni mukaan tämä on huima tie aitoon itsensä hyväksymiseen, joka säteilee ulospäin sisäisenä rauhana.
Monet eivät pidä minua lainkaan kärsimättömänä vaan ihmisenä, joka luo rauhaa ja läsnäoloa ympärilleen. Kärsimättömyys ei kuitenkaan ole kadonnut minusta mihinkään, vaan kykyni kantaa sitä vastuullisesti ja omistaen on kasvanut. En enää kaada sitä niin usein läheisteni niskaan. Inhimillisyyteen kuitenkin kuuluu, että se kaikkein rakkain ihminen saa siitä osansa aina silloin tällöin.

Lämmin kiitos kärsivällisyydestäsi, Rami.
****************************
Minun matkani meditaation pariin, lyhyt versio :)
Meditaatiosta tuli minulle elämäntapa Kehto Koulun Vapaa tie -koulutusohjelman toisella vuodella 2014. Tuolloin aloin siirtää vastuuta meditaatio-harjoituksesta Kehdon opettajilta itselleni. Siihen asti harjoitus oli perustunut Tommi Kujalan ja Emilia Vasko-Kujalan lempeän väsymättömään opetukseen ja siihen liittyviin ”pakollisiin” kotitehtäviin, joihin meditaatio kuului. Olen heille syvästi kiitollinen tästä hienoisesta pakottamisesta, joka loi perustan sille, että meditaatiosta tuli osa arkista elämääni.
****************************

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: meditaatio, mietiskely, tunnekoukku, kärsimättömyys, hyväksyminen

Meditaatiossa klisee voi muuttua todeksi

Maanantai 11.9.2017 klo 9:21 - Mari Sydänvuori, uniterapeutti

aivotMeditoidessa koen usein, että valtaosa ajatuksistani, juuri ne kaikkein vireimmät ja aktiivisimmat, sijaitsevat pääni oikealla puolella. Vasemmalla puolella tuntuu olevan aina hiljaisempaa.

En tiedä mistä tämä johtuu, mutta olen alkanut käyttämään tätä hyödykseni. Saatan kääntää päätäni kesken meditaation sentin pari vasempaan, aivan kuin katsoisin hiukan enemmän vasemmalle kuin oikealle. Tämä vähentää ajatuksiani yleensä välittömästi ainakin hetkeksi aikaa. Joskus kallistan päätäni vielä pari senttiä vasempaan. Se tuntuu kuin laskisin pääni tyynylle, tyyneyden tyynylle. Ulkoisesti liikkeet ovat hyvin pieniä. Sisäisesti ne muuttavat olotilaa rauhallisemmaksi, ainakin hetkeksi aikaa.

Minulla meni pitkään ennen kuin tajusin, että ajatukseni ”sijaitsevat” valtaosin oikealla puolella päätäni. Kun sen hoksasin, niin se tuntui aivan ilmiselvältä. Näin on ollut koko ikäni. Olin vain niin tottunut siihen, että en huomannut näin ilmiselvää asiaa.

Meditoidessa koen tämän kahtiajaon usein voimakkaana. Ajatukseni juoksevat huimaa vauhtia oikealla pääpuoliskollani. Kun käännyn sisäisesti hieman vasempaan, koen astuvani ajatusteni valtaväylältä tien penkalle huilimaan. Ajatukset jatkavat juoksuaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ne eivät siis lakkaa juoksemasta tai edes hidastu. Olen aivan niiden tuntumassa, mutta en juokse juuri sillä hetkellä niiden mukana. Tarkkailen niitä hyvin läheltä, mutta kuitenkin sivussa. Tämä pieni sivuun astuminen tuntuu hyvin rauhoittavalta ja tervetulleelta lepohetkeltä. Tiedän, että pian jälleen tempaudun niiden mukaan, mutta juuri tällä hetkellä saan levätä.

Tämän oman kokemukseni perusteella en tohdi väittää, että kaikki kokisivat ajatustensa pakkautuvan jommallekummalle puolelle päätä. Tämä on minun kokemukseni. Sillä on ollut iso vaikutus siihen, millä tavoin meditaatio auttaa minua ajatusteni karusellissa.

Sanotaan, että meditaatio on matka itseen. Tämä kuulosti minulle suurelta kliseeltä kunnes hoksasin ajatusteni pakkautumisen toiselle puolelle päätäni. Klisee aukeni minulle todeksi. Minun kohdallani matka itseen on tarkoittanut esimerkiksi matkaa oman mielen rakenteen äärelle. Välillä meditaatio on tullut uniinkin. Tässä hauska uni kesältä 2016:

Yöllä näin unta, jossa tein jotain meditaatioharjoitusta, jossa jotenkin join ilmaa. Siinä piti siemailla pieniä kulauksia ilmaa 10 kertaa niin, että lopuksi keuhkot ovat täynnä. Heräsin siihen, kun huuleni olivat törröllään ja siemailin ilmaa. Unessani olin viidennen, kuudennen siemaisun kohdalla. Tajusin selvästi olevani hereillä, mutta en pystynyt lopettamaan unessa aloittamaani meditaatiota. Siemailin loput ilmahörpyt huvittuneena. Sitten hörähdin nauramaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: meditaatio, mietiskely, ajatukset, ajatusten juoksu, klisee